VAROITUS: teen noin 3-4 kilometri postausta Tasmaniasta. Haha. Koittakaa kestää <3
Maanantaina matkustettiin Robin kanssa junalla lähemmäs Avalonin lentokenttää. Vietettiin yö motellissa ja tiistaina aamulla suunnattiin taksilla lentokentälle.
Avalonin lentokenttä on ihan TODELLA pieni. Turvatarkastuksen jälkeen on tasan yksi "iso" huone missä on kahvio ja joku ruokapaikka ja pieni kauppa. Oltiin kentällä nätisti 2 tuntia ennen lennon lähtöä, mikä oli ihan liian aikaisin. Oltiin melkeen ainoat siellä ekan tunnin verran ja vasta lähempänä lähtöä tuli muutakin porukkaa.
Lento meni tosi sujuvasti, kestikin vaan tunnin verran.
Hobartin kentällä saatiin laukut tosi nopeasti ja meijän autovuokraamon työntekijä tuli hakemaan meidät kentältä.
Vuokrattiin campervan (ei siis asuntoauto, vaan ihan vaan paketti auto mistä oli tehty "halpa" versio asuntoautosta. Eli oli siis minikeittiö ja juoksevaa vettä, mutta ei vessaa tai mtn? Mikähän se on Suomeks?) Tasmanian Campers yritykseltä.
Käytiin siinä auto ja paperiasiat läpi nopeesti ja sen jälkeen roadtrip pääsi alkamaan! Auto oli meidän tarpeisiin ja budjettiin nähden ihan loistava. Aika vanha ja kaikki oli aika kulunutta, mutta kuitenkin siisti ja toimiva.
Rob toimi meidän kuskina ja mä olin vastuussa musiikista ja kartanluvusta. Tosin suurimmaksi osaksi olin niin keskittynyt musiikkiin, että jäi vähän kartanluku toissijaiseksi... Ehheh.
Ensimmäinen stoppi oli ruokakauppa. Ostettiin muutamaksi päiväksi ruoat ja sen jälkeen suunnattiin Tasman National Parkkiin. Pysähdyttiin välissä monilla "look outteilla" ja muissa nähtävyyksissä mm. Devils Kitchen ja Tasman Arch.
Kun saavuttiin National Parkkiin oli edessä 11 kilometriä kuoppaista ja mutkaista hiekkatietä. Meillä meni valehtelematta varmaan puoli tuntia ajaa se tie, koska pelättiin auton kestävyyttä. Haha. Elämäni pisimmät 11 kilometriä, tuntu ihan ikuisuudelta.
Päästiin kuitenkin turvallisesti Fortescue Bay camping alueelle. Tosi nätti paikka kyllä, keskellä metsää rannan vieressä. Yö siellä makso 13 dollaria / auto ja sitte National Park maksu 23 dollaria / auto ois pitänyt kans maksaa, mutta päätettiin olla "tyhmiä" turisteja ja jätettiin se "vahingossa" maksamatta. Päädyttiin pari päivää myöhemmin kuitenkin ostamaan 8 viikon National Park passi, joten käytännössä maksettiin tostakin sitten myöhemmin sen passin muodossa.
Tehtiin illallista ja käytiin rannalla käppäilemässä ja vietettiin ihan rauhallinen ilta.
Keskiviikkona herättiin aamulla aikasin ilman herätyskelloa. Käytiin jääkylmässä suihkussa herättelemässä ittemme (ois vissiin maksamalla saanut lämmintä vettä, mutta kuka nyt sellaista haluaisi...) ja tehtiin muut aamupuuhat.
Sen jälkeen suunnattiin Port Arthuriin. Edessä oli taas sama 11 kilometriä hiekkatietä, mutta se meni jo vähän sujuvammin tällä kertaa.
Saavuttiin Port Arthurin Historic Sitelle jo joskus 10 aikaan. Ostettiin liput sisään ja mentiin ensin kiertelemään sitä museo aluetta. Puol 11 ois ollut kävely touri, mutta sinne oli osallistumassa joku 30 ihmistä, joten päätettiin kierrellä aluetta ihan kaksisteen.
Port Arthuriin ilmeisesti lähetettiin joskus aikoja sitten kaikki Englantilais vangit? Eli tuolla oli vanhoja vankila rakennuksia, mielisairaala, työntekijöiden asuntoja yms. Oli tosi mielenkiintonen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!
Käytiin myös lyhyellä risteilyllä (30 min) missä nähtiin veneestä käsin niitä muita saaria. Esim. yks niistä saarista siinä lähellä on ihan vaan hautausmaa yms.
Risteilyn jälkeen käveltiin vielä loput alueesta ja palattiin takaisin autolle jatkamaan roadtrippiä. Käytiin myös kaupassa ostamassa ruoat seuraavalle 4 päivälle.
Suunnattiin Orfordiin päin ja majoituittiin yöski ilmaiseen Mayfield Bay camping alueelle. Päätettiin, että yritetään joka toinen yö nukkua ilmaisessa ja joka toinen maksullisessa camping alueella. Yleensä ilmaisissa on ainakin vessat mutta ei melkeen koskaan suihkua. Maksulliset sitten vaihtelee ihan pelkästä vessasta kaikkiin mukavuuksiin (suihkut, yleinen keittiö, pyykkitupa yms.)
Torstaina jatkettiin taas matkaa ja suunnattiin Coles Bayhin. Matkalla pysähdyttiin taas muutamalla nähtävyydellä mm. Spiky Bridge haha. Kiehtovaa...
Coles Bayn informatio keskusksesta ostettiin se 8 viikon National Park passi, koska tosiaan vaikka vaan ajaisit kansallis puiston läpi täällä niin käytännössä sun kuuluu maksaa siitä. Eli toi passi oikeuttaa meidät ajamaan ja nukkumaan kansallispuistoissa 8 viikon ajan rajattomasti. Se passi makso 60 dollaria. Ja yleensä päivä passit maksaa 20-25 dollaria, joten ihan hyvä diili.
Lisäksi maksettiin 16 dollaria siitä, että vietettiin yö leirintymisalueella. Eli kansallispuistoissa nukkuessa tarvii olla sekä se passi, ja sitten maksaa erikseen leiriintymisalueesta. Osasinkohan selittää ymmärrettävästi?
Ennen leiriintymistä ajettiin siellä kansallispuiston sisällä Wineglass Bay lookoutin parkkipaikalle. Parkkipaikal tapasin mun uuden parhaan kaverin, villi wallabyn <3 Se oli tosi ystävällinen ja anto mun silittää sitä ja oli ihana.
Sen jälkeen edessä oli noin 7 kilometrin kävely sinne look outille. Toki noi tollaset lookoutit on aina aika korkealla, eli kipuamista oli taas edessä. Meillä meni varmaan joku 45 minuuttia kävellä huipulle. Näkymät huipulta oli kyllä tosi kauniit ja oli ehdottomasti vaivansa arvoinen!
Alastulo oli taas paljon helpompi ja käveltiin se noin puolessa tunnissa. Sen jälkeen ajettiin jollekkin majakalle ja käveltiin se ympäri.
Sen jälkeen käytiin vielä Sleepy Bayllä käppäilemässä jonka jälkeen mentiin Coles Bayn leiriintymisalueelle tekemään illallista.
Maanantaina matkustettiin Robin kanssa junalla lähemmäs Avalonin lentokenttää. Vietettiin yö motellissa ja tiistaina aamulla suunnattiin taksilla lentokentälle.
Avalonin lentokenttä on ihan TODELLA pieni. Turvatarkastuksen jälkeen on tasan yksi "iso" huone missä on kahvio ja joku ruokapaikka ja pieni kauppa. Oltiin kentällä nätisti 2 tuntia ennen lennon lähtöä, mikä oli ihan liian aikaisin. Oltiin melkeen ainoat siellä ekan tunnin verran ja vasta lähempänä lähtöä tuli muutakin porukkaa.
Lento meni tosi sujuvasti, kestikin vaan tunnin verran.
Hobartin kentällä saatiin laukut tosi nopeasti ja meijän autovuokraamon työntekijä tuli hakemaan meidät kentältä.
Vuokrattiin campervan (ei siis asuntoauto, vaan ihan vaan paketti auto mistä oli tehty "halpa" versio asuntoautosta. Eli oli siis minikeittiö ja juoksevaa vettä, mutta ei vessaa tai mtn? Mikähän se on Suomeks?) Tasmanian Campers yritykseltä.
Käytiin siinä auto ja paperiasiat läpi nopeesti ja sen jälkeen roadtrip pääsi alkamaan! Auto oli meidän tarpeisiin ja budjettiin nähden ihan loistava. Aika vanha ja kaikki oli aika kulunutta, mutta kuitenkin siisti ja toimiva.
Rob toimi meidän kuskina ja mä olin vastuussa musiikista ja kartanluvusta. Tosin suurimmaksi osaksi olin niin keskittynyt musiikkiin, että jäi vähän kartanluku toissijaiseksi... Ehheh.
Ensimmäinen stoppi oli ruokakauppa. Ostettiin muutamaksi päiväksi ruoat ja sen jälkeen suunnattiin Tasman National Parkkiin. Pysähdyttiin välissä monilla "look outteilla" ja muissa nähtävyyksissä mm. Devils Kitchen ja Tasman Arch.
Kun saavuttiin National Parkkiin oli edessä 11 kilometriä kuoppaista ja mutkaista hiekkatietä. Meillä meni valehtelematta varmaan puoli tuntia ajaa se tie, koska pelättiin auton kestävyyttä. Haha. Elämäni pisimmät 11 kilometriä, tuntu ihan ikuisuudelta.
Päästiin kuitenkin turvallisesti Fortescue Bay camping alueelle. Tosi nätti paikka kyllä, keskellä metsää rannan vieressä. Yö siellä makso 13 dollaria / auto ja sitte National Park maksu 23 dollaria / auto ois pitänyt kans maksaa, mutta päätettiin olla "tyhmiä" turisteja ja jätettiin se "vahingossa" maksamatta. Päädyttiin pari päivää myöhemmin kuitenkin ostamaan 8 viikon National Park passi, joten käytännössä maksettiin tostakin sitten myöhemmin sen passin muodossa.
Tehtiin illallista ja käytiin rannalla käppäilemässä ja vietettiin ihan rauhallinen ilta.
Keskiviikkona herättiin aamulla aikasin ilman herätyskelloa. Käytiin jääkylmässä suihkussa herättelemässä ittemme (ois vissiin maksamalla saanut lämmintä vettä, mutta kuka nyt sellaista haluaisi...) ja tehtiin muut aamupuuhat.
Sen jälkeen suunnattiin Port Arthuriin. Edessä oli taas sama 11 kilometriä hiekkatietä, mutta se meni jo vähän sujuvammin tällä kertaa.
Saavuttiin Port Arthurin Historic Sitelle jo joskus 10 aikaan. Ostettiin liput sisään ja mentiin ensin kiertelemään sitä museo aluetta. Puol 11 ois ollut kävely touri, mutta sinne oli osallistumassa joku 30 ihmistä, joten päätettiin kierrellä aluetta ihan kaksisteen.
Port Arthuriin ilmeisesti lähetettiin joskus aikoja sitten kaikki Englantilais vangit? Eli tuolla oli vanhoja vankila rakennuksia, mielisairaala, työntekijöiden asuntoja yms. Oli tosi mielenkiintonen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!
Käytiin myös lyhyellä risteilyllä (30 min) missä nähtiin veneestä käsin niitä muita saaria. Esim. yks niistä saarista siinä lähellä on ihan vaan hautausmaa yms.
Risteilyn jälkeen käveltiin vielä loput alueesta ja palattiin takaisin autolle jatkamaan roadtrippiä. Käytiin myös kaupassa ostamassa ruoat seuraavalle 4 päivälle.
Suunnattiin Orfordiin päin ja majoituittiin yöski ilmaiseen Mayfield Bay camping alueelle. Päätettiin, että yritetään joka toinen yö nukkua ilmaisessa ja joka toinen maksullisessa camping alueella. Yleensä ilmaisissa on ainakin vessat mutta ei melkeen koskaan suihkua. Maksulliset sitten vaihtelee ihan pelkästä vessasta kaikkiin mukavuuksiin (suihkut, yleinen keittiö, pyykkitupa yms.)
Torstaina jatkettiin taas matkaa ja suunnattiin Coles Bayhin. Matkalla pysähdyttiin taas muutamalla nähtävyydellä mm. Spiky Bridge haha. Kiehtovaa...
Coles Bayn informatio keskusksesta ostettiin se 8 viikon National Park passi, koska tosiaan vaikka vaan ajaisit kansallis puiston läpi täällä niin käytännössä sun kuuluu maksaa siitä. Eli toi passi oikeuttaa meidät ajamaan ja nukkumaan kansallispuistoissa 8 viikon ajan rajattomasti. Se passi makso 60 dollaria. Ja yleensä päivä passit maksaa 20-25 dollaria, joten ihan hyvä diili.
Lisäksi maksettiin 16 dollaria siitä, että vietettiin yö leirintymisalueella. Eli kansallispuistoissa nukkuessa tarvii olla sekä se passi, ja sitten maksaa erikseen leiriintymisalueesta. Osasinkohan selittää ymmärrettävästi?
Ennen leiriintymistä ajettiin siellä kansallispuiston sisällä Wineglass Bay lookoutin parkkipaikalle. Parkkipaikal tapasin mun uuden parhaan kaverin, villi wallabyn <3 Se oli tosi ystävällinen ja anto mun silittää sitä ja oli ihana.
Sen jälkeen edessä oli noin 7 kilometrin kävely sinne look outille. Toki noi tollaset lookoutit on aina aika korkealla, eli kipuamista oli taas edessä. Meillä meni varmaan joku 45 minuuttia kävellä huipulle. Näkymät huipulta oli kyllä tosi kauniit ja oli ehdottomasti vaivansa arvoinen!
Alastulo oli taas paljon helpompi ja käveltiin se noin puolessa tunnissa. Sen jälkeen ajettiin jollekkin majakalle ja käveltiin se ympäri.
Sen jälkeen käytiin vielä Sleepy Bayllä käppäilemässä jonka jälkeen mentiin Coles Bayn leiriintymisalueelle tekemään illallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti