maanantai 25. huhtikuuta 2016

Muutoksia

Mulla on mieli muuttunut aika radikaalisti tän Working Holidayn suhteen. Tänne tultua olin sitä mieltä, että en halua ikinä lähteä Australiasta. Olin ihan varma, että hommaan sen toisen vuoden viisumin ja oon täällä 2 vuotta ja sen jälkeen ehkä vielä vuoden Uudessa-Seelannissa. Kaikille ketä tapasin täällä sanoin, että en halua ikinä lähteä Australiasta.

Muo stressas ihan hirveästi se toisen vuoden viisumin saaminen ja ylipäätään töiden tekeminen täällä Australiassa. Koko ajan stressasin siitä ja etenkin Ben sai kuunnella mun stressiä asiasta.

Tasmaniassa ollessa yksi päivä kuunnellessa mun ja mun veljen treenimusiikkia listaa spotifystä, iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä täällä. Kaipasin takaisin mun salille ja street workout treeneihin. Yksinään tollanen ajatushan ei nyt toki tarkoita mitään ja eihän sitä nyt matkustamista jonkun salin tai koti-ikävän takia lopeteta. Todellakaan. Mutta se oli jotenkin herätys mun koko ajatusmaailmaan.

Aloin miettimään tätä koko working holiday asiaa syvällisemmin. Todellisuushan on se, että mä vihaan töiden etsimistä. Lisäksi vihaan sitä ekaa 1-2 kuukautta töissä, millon oot uus ja ihan pihalla ja et osaa mitään. Ja täällä Australiassa kaikki työ mitä tulisin tekemään, ois just noita lyhyitä työsuhteita. Mikä tarkottaa sitä, että jatkuvasti etin uutta työtä ja jatkuvasti opettelen uutta työtä ja oon ihan pihalla. Aloin miettimään, että onko se oikeasti sitä mitä haluan.

Toki joo, onhan se HOLIDAY osuus siitä viisumista ihan huippua! Mutta se Working osuus täällä Australiassa ei kyllä nappaa yhtään. Ainoa työ mistä voin oikeasti sanoa NAUTTIVANI, on ollut työ mitä tein mun porukoille Suomessa. Joka päivä siinä työssä oli erilaista ja vaikka välillä painettiin työtä aamusta yöhön, niin välillä oli päiviä, kun töitä tehtiin vaan pari tuntia. Vapaata järjestetään pyytämällä ja työkaverit maailman parhaita, koska kyseessä on oma perhe. Plus tietysti meidän mahtava ulkopuolinen työntekijä Jimi! Ben on myös saanut kuunnella mun höpinöitä porukoille työskentelemisestä ja se kuulemma kuulee selkeesti miten paljon oikeesti tykkään siitä työstä.

Joten aloin miettimään, että miksi ihmeessä mä tekisin jotain paska työtä täällä, mistä en nauti, kun voin tehdä työtä Suomessa, mistä oikeasti nautin. Australiaan pääsen AINA takaisin matkustamaan!

Lisäksi alkaa toi rinkasta eläminen vähän (no okei, aika paljon) resaamaan kanssa ja se, että ei oikeen kotiudu mihinkään, kun jatkuvasti vaihtaa paikkaa.

Oon myös huomannut, miten mulle ei oikeen sovi se, että näkee lyhyessä ajassa paljon kaikkea upeeta. Koska Tasmaniassa vaikka oli tosi ihanaa ja upeeta, en osannut arvostaa kaikkea ihan 100 %, koska olin niin tottunut näkemään uutta ja jännää niin paljon niin lyhyen ajan sisällä.

Joten uskon, että ite osaan arvostaa matkustamista paljon enemmän, jos mun elämä ei oo pelkkää matkustamista.

Ja yksi jättimäinen bonus puoli porukoille työskentelemisessä on myös se, että lomaa saa varmasti helpommin kun ulkopuoliselta työnajantajalta. Pystyisin hyvin tehdä pitkiä viikonloppuja Euroopassa silloin tällöin ja viikon pari jossain pidemmällä tms. Ei mun matkustaminen lopu, vaikka palaisin Suomeen. 

Tarkotus oli tulla tänne kokeilemaan, miten reppureissaaminen ja koko Working Holiday juttu sopii mulle ja se on nyt koettu. Ja en oikeen koe sen olevan mun juttu. Vaikka enhän mä varsinaisesti ole vielä töitä täällä tehnyt, aupparin hommia ja viikonloppua formuloissa lukuunottamatta, mutta silti. Kun kuuntelen muiden tarinoita ja täyttelen työhakemuksia yms. niin ei se vaan oikeen nappaa. Eli en todellakaan koe olevani mitenkään luovuttaja, vaikka en koko viisumiani meinaakkaan hyödyntää.

Joten tällä hetkellä mun suunnitelma on tosiaan seuraava: lennän keskiviikkona Sydneyn. Oon ettinyt sieltä töitä, mutta mitä enemmän mä mietin tätä asiaa, sitä vähemmän motivaatiota mulla on etsiä töitä. Joten todennäköisesti oon Sydneyssä 1-2 viikkoa ja tuun sen jälkeen Suomeen.

Mun viisumi umpeutuu Australiaan tammikuussa, joten ennen sitä tuun ehdottomasti matkustamaan ton itärannikon kokonaan ja tekemään muut haaveilemani asiat. Mutta siinä ei mene kun ehkä 6-8 viikkoa. Joten voi olla, että tuun tekemään vaan sen. En stressaa siitä vielä, katson sitten Suomessa miltä tuntuu. Jos tulee sellanen fiilis, että haluan vielä kokeilla työntekoa Ausseissa, niin tulen sitten syyskuussa takaisin ja mulla on se noin 4,5 kuukautta aikaa olla täällä. Ja tosiaan aina on se vaihtoehto, että teen vuoden Uudessa- Seelannissa.

Mutta nyt viimeisen viikon verran oon oikeesti miettinyt tätä asiaa ihan huolella ja käynyt eri näkökulmia läpi eri ihmisten kanssa ja kyllä mulla alkaa olee sellanen olo, että tää Working Holiday ei oo muo varten. Se holiday osuus on ehdottomasti se mun juttu, ei se working osuus. 

Toki ne jotka oikeesti tuntee mut, tietää et mun mieli muuttuu nopeasti, mutta en ikinä tee isoja päätöksiä ilman, että oikeesti punnitsen kaikkia vaihtoehtoja. Ja mä oon nuori, joten nyt jos koska on aika muuttaa mieltä, kokeilla uusia asioita ja tehdä mitä tuntuu hyvältä. Katua ei saa.

Mutta tällä hetkellä tää päätös tuntuu oikealta ja että paino on nostettu hartioilta. En ois ikinä uskonut oikeesti haluavani palata takaisin Suomeen. Mutta luulen että osa syy siihen, miksi en oo ollut ihan 100 % onnellinen Suomessa, on ollut mun pakottava halu kokea siipiäni ulkomailla. Eli en oo edes halunnut nauttia Suomesta. Ja nyt oon kokenut sen jo 15 kk + 3 kk ja nyt alkaa iskemään sellanen fiilis, että oon valmis. En oo missään nimessä valmis lopettamaan matkustamista, mutta eihän sitä kukaan multa vaadikkaan. Matkustaminen tulee aina olemaan osa mun elämää, mutta en halua sen olevan enää se AINOA osa elämää.

Ben on auttanut muo tosi paljon tän asian kanssa ja on ihana miten helppo sille on puhua. Se kuunteli ja tuki muo, kun sille stressasin siitä miten pystyn jäämään ausseihin mahdollisimman pitkäksi aikaa, mutta nyt se myös kuuntelee ja tukee muo, kun teinkin päätöksen palata Suomeen. Ja jopa se sanoo, että mä vaikutan paljon varmemmalta ja tyytyväisemmältä tähän päätökseen.

Lisäks se on matkustanut niin paljon ympäri maailmaa ja etenkin eurooppaa, joten se on saanut mut näkemään miten paljon nähtävää on myös Australian ulkopuolella. Ja ihan lähellä Suomea. Niin paljon on mulla vielä näkemättä Euroopassakin!

Oon tällä hetkellä oikeestaan aika innoissani mun koko elämästä. Oon oikeesti iloinen, että oon todennäköisesti Suomessa parin viikon kuluttua. Pääsen näkemään porukat ja kaverit, pääsen takaisin salille ja Street Workout treeneihin (Mikko jos luet tätä, noloa myöntää, mutta kaikeista puheista huolimatta on treeni jäänyt vähän vähille täällä, eli saat juoksuttaa muo kahta kauheammin, kun tuun takas!), pääsen takas töihin mistä tykkään, saan karkkia ruokaa mistä tykkään,  yms. Kerään taas rahaa 4-6 kuukautta ja tuun sen jälkeen kiertämään Australian itärannikon, mistä oon haaveillut ikuisuuden. Sen jälkeen takaisin Suomeen töihin ja kuka tietää mihin matkustan sen jälkeen! 

Huhhuh, tulipahan kilometri postaus! Aikamoinen muutos ajatusmaailmassa, mutta mulla on oikeesti tosi hyvä mieli tästä päätöksestä!

Tasmania day 8-12

Tiistaina jatkettiin matkaa Stanleystä Cradle Mountain National Parkkiin.

Jätettiin auto turisti infoon ja otettiin siitä ilmainen bussi Dove Lakelle. Sieltä käveltiin Dove Lake Circuit, eli mitähän se oli jotain 7 kilometriä tms. Pydähdyttiin matkalla ottamaan miljoonia kuvia ja kaiken kaikkiaan käveltiin varmaan 2 tuntia. Oli kyllä tosi kaunis paikka ja ehdottomasti näkemisen arvoinen! Muistutti tosi paljon Uutta-Seelantia, eli tosi upeeta!




Kävelyn jälkeen istuttiin vielä hetki lammen rannalla kattelemassa ja lopulta otettiin bussi takaisin autolle ja jatkettiin matkaa.



Ajettiin Roseburyyn missä yövyttiin taas leiriintymisalueella.

Keskiviikko aamulla suunnattiin kohti Strahania. Tosi söpö pieni rannikko kaupunki taas. Varmasti ois saanu enemmän irti, jos ois ollut enemmän aikaa ja rahaa. Mutta me päädyttiin vaan lähinnä ajamaan kaupungin läpi ja käytiin look out pointilla ottamassa muutamat kuvat.


Seuraavaksi suunnattiin Queenstowniin. Söpö pieni kaupunki taas keskellä vuoria, ajo sinne oli tosi upea ja ajo sieltä pois vielä upeampi. Pieniä mutkaisia teitä vuorilla. Upeeta!





Pysähdyttiin Nelson Fallsseilla ja mä taas kiipeilin aitojen yli ottamaan kuvia vähän lähemää vesiputousta.



Yöksi ajettiin Hamiltoniin leiriintymään.

Torstai aamulla nukuttiin "pitkään" (eli puol 9) ja otettiin tosi hidas startti päivälle. Luvassa oli ensimmäinen lyhyt päivä, eli alle 2 tuntia ajoa. Torstai oli myös ensimmäinen sade päivä koko reissulla!

Ajettiin Strathgordoniin ja majoituttiin Lade Pedderillä camping alueella. Vietettiin päivä aikalailla autossa, koska tosiaan sato. Katteltiin leffoja ja pelattiin korttia yms. Oli ihan kiva vaan rentoutua välillä.


Perjantaina ajettiin Hobarttiin eli Tasmanian pääkaupunkiin. Käytiin siellä vähän kiertelemässä kaupungilla ja lopulta ajettiin leiriintymis aluueelle lentokentän lähelle. Siellä siivottiin auto ja valmistauduttiin seuraavan päivän autonluovutukseen.

Lauantaina aamusta aamupuuhien jälkeen viimeisteltiin auto ja sitten olikin aika palauttaa auto ja saattaa roadtrip päätökseen. Lento takaisin Melbourneen lähti 11 aikaan ja kesti taas noin tunnin.

Nyt oon taas Morningtonissa Benin luona punkkaamassa muutaman yön ja keskiviikkona jatkan matkaa Sydneyhin. Siitä lisää myöhemmin!

Ihan mahtavat 11 päivää takana Tasmaniassa. Aivan upeita paikkoja tullu nähtyä ja pysyttiin suhteellisen hyvin sovussa Robin kanssa koko reissu! Muutama riita oli tottakai, koska 12 päivää vietettiin käytännössä eristyksissä muusta maailmasta kaksisteen. Hehe. Tasmania on aivan upea ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!


Tasmania day 4-7



Perjantaina jatkettiin taas matkaa kohti Bay of Firessiä. Koitettiin käydä jossain kansallispuitossa kävelyllä, mutta ajomatka sinne oli niin mielenkiintonen (eli hiekkatietä keskellä mettää ja ajettiin toisten farmien läpi ja hanhet meinas hyppii auton alle yms), että päätettiin luovuttaa ja kääntyä takaisinpäin.


Pysähdyttiin lounaalle Four Mile Creek rannalle ja pidettiin siellä "nopeat" valokuvaussessiot.





Siitä jatkettiin matkaa ja ajettiin St. Helenssin läpi ja käytiin siellä nopeasti käppäilemässä.

Ajettiin kohti Bay of Firessiä ja käytiin siellä ottamassa muutamat kuvat.





Turisti infosta meidät neuvottiin yöpymään Cosy Beachillä, kuulemma parhaat näkymät siellä... Nooh en nyt niinkään sanoisi. Koko Bay of Fires oli vähä yli arvostetty meidän mielestä, mutta ihan hieno.


Lauantaina suunnattiin ensimmäisenä St. Columba fallsseille. Tosi nätti vesiputous keskellä mettää. Siellä päätettiin vähän rikkoa sääntöjä ja kiipeillä aidan yli, jotta päästään mahdollisemmat lähelle vettä. Joten kiipeiltiin märillä kivillä ja kaatuneille puilla yms.



Siitä jatkettiin Blue Tier parkkiin kävelemään Big Tree Walk. Eli nimensä mukaisesti käveltiin noin puol tuntia suunta keskellä mettää, jotta päästiin näkemään tosi iso puu. Jee... Haha.



Jatkettiin matkaa Mt William National parkkiin ja siellä ajettiin Great Kangaroo Drive. Nähtiin yhteensä 0 kengurua ja muutama wallaby. Eli tosi great... Haha.

Matka jatku kohti Bridgeporttia ja siellä vietettiin yö. Bridgeportissa koitti myös mun onnen päivät, koska puhelin löysi viimein verkkoa!! Tasmaniassa puhelinverkko on tosi huono, etenkin vodafonella (mikä mulla tietenkin oli). Port Arthurista asti olin ilman verkkoa, joten oli kyllä ihanaa, kun pysty taas käyttämään nettiä aaah <3


Sunnuntaina suunnattiin aamusta George Towniin. Ajettiin sen halki Low Headin majakalle. Koska kyseessä oli sunnuntai ja oltiin sopivasti 12 aikaan siellä, saatiin koko virailun ajan kuunnella historiallista sumutorvea <3 Herttaista!

Matka jatku siitä Mount George lookoutille, mistä näki kokoalueen.

Sieltä jatkettiin Batman bridgelle. Siitä ajettiin Launcestoniin. Ensimmäinen isohko kaupunki sitten ensimmäisen päivän, joten ostettiin sieltä ruoat loppureissulle. Käytiin myös kiertelemässä ympäri kaupunkia. Ihan hieno, ei mitenkään erityinen.


Yöksi suunnattiin Westburyyn Andy's Motorhome and Caravan Parkiin. Netin mukaan kyseessä olisi tosi hyvä leiriintymisalue Andyn kahvion takapihalla. Luvattiin kaikki suihkuista ilmaiseen nettiin ja 24/7 kahvioon. Noh kyllähän toi varmaan piti paikkansa joskus VUOSIA sitten. Mutta todellisuus nykyään oli kaikkea muuta.

Oltiin tosiaan leipomon takapihalla, mutta ensinäkin leipomo oli auki vaan tiettyinä aikoina eikä suinkaan 24/7. Yleisten vessojen piti olla auki leipomon ollessa suljettu, mutta taisivat työntekijät unohtaa avata vessat. Lisäksi siellä leiriintymis aluueella juoksenteli kanoja ja koira vapaana, eli kirjaimellisesti aika PASKA(nen) paikka. Ja koska ne vessat oli tosiaan lukossa koko illan, yön ja aamun, niin tehtiin omat tarpeemme siellä kanojen ja koiren seassa. Ah <3

Tarpeetonta varmaan sanoa, että maanantai aamulla lähdettiin renkaat sutien vauhdilla pois.




Suunnattiin Mole Creek Cavesseille ja käytiin Marakoopa luolassa ohjatulla kierroksella. Toi oli ihan vaan kävely kierros, eikä suinkaan samanlainen seikkailu kierros kun Uudessa-Seelannissa. Mutta tosi upea ja hieno myös! Ja nähtiin myös glowwormeja.





Sen jälkeen suunnattiin Trowunna Wildlife Parkkiin katsomaan Tasmanian tuholaisia ja muita eläimiä. Vietettiin siellä pari tuntia kierrellen ja elukoita kattellen ja ruokkien, ihania <3


Sieltä jatketiin matkaa kohti Stanleytä. Pysähdyttiin matkalla muutamassa kaupungissa, mm. Devonport ja Penguin. Pingviinistä löydettiin ihan mielettömän hyvä leipomo mistä ostettiin brownie ja juustokakun pala yhteisesks ja oli kyllä NIIN taivaallista <3

Yö vietettiin tosiaan Stanleyssä camping alueella. 

Tasmania day 0-3

VAROITUS: teen noin 3-4 kilometri postausta Tasmaniasta. Haha. Koittakaa kestää <3

Maanantaina matkustettiin Robin kanssa junalla lähemmäs Avalonin lentokenttää. Vietettiin yö motellissa ja tiistaina aamulla suunnattiin taksilla lentokentälle.


Avalonin lentokenttä on ihan TODELLA pieni. Turvatarkastuksen jälkeen on tasan yksi "iso" huone missä on kahvio ja joku ruokapaikka ja pieni kauppa. Oltiin kentällä nätisti 2 tuntia ennen lennon lähtöä, mikä oli ihan liian aikaisin. Oltiin melkeen ainoat siellä ekan tunnin verran ja vasta lähempänä lähtöä tuli muutakin porukkaa.


Lento meni tosi sujuvasti, kestikin vaan tunnin verran.


Hobartin kentällä saatiin laukut tosi nopeasti ja meijän autovuokraamon työntekijä tuli hakemaan meidät kentältä.

Vuokrattiin campervan (ei siis asuntoauto, vaan ihan vaan paketti auto mistä oli tehty "halpa" versio asuntoautosta. Eli oli siis minikeittiö ja juoksevaa vettä, mutta ei vessaa tai mtn? Mikähän se on Suomeks?) Tasmanian Campers yritykseltä.

Käytiin siinä auto ja paperiasiat läpi nopeesti ja sen jälkeen roadtrip pääsi alkamaan! Auto oli meidän tarpeisiin ja budjettiin nähden ihan loistava. Aika vanha ja kaikki oli aika kulunutta, mutta kuitenkin siisti ja toimiva.


Rob toimi meidän kuskina ja mä olin vastuussa musiikista ja kartanluvusta. Tosin suurimmaksi osaksi olin niin keskittynyt musiikkiin, että jäi vähän kartanluku toissijaiseksi... Ehheh.

Ensimmäinen stoppi oli ruokakauppa. Ostettiin muutamaksi päiväksi ruoat ja sen jälkeen suunnattiin Tasman National Parkkiin. Pysähdyttiin välissä monilla "look outteilla" ja muissa nähtävyyksissä mm. Devils Kitchen ja Tasman Arch.






Kun saavuttiin National Parkkiin oli edessä 11 kilometriä kuoppaista ja mutkaista hiekkatietä. Meillä meni valehtelematta varmaan puoli tuntia ajaa se tie, koska pelättiin auton kestävyyttä. Haha. Elämäni pisimmät 11 kilometriä, tuntu ihan ikuisuudelta.

Päästiin kuitenkin turvallisesti Fortescue Bay camping alueelle. Tosi nätti paikka kyllä, keskellä metsää rannan vieressä. Yö siellä makso 13 dollaria / auto ja sitte National Park maksu 23 dollaria / auto ois pitänyt kans maksaa, mutta päätettiin olla "tyhmiä" turisteja ja jätettiin se "vahingossa" maksamatta. Päädyttiin pari päivää myöhemmin kuitenkin ostamaan 8 viikon National Park passi, joten käytännössä maksettiin tostakin sitten myöhemmin sen passin muodossa.



Tehtiin illallista ja käytiin rannalla käppäilemässä ja vietettiin ihan rauhallinen ilta.

Keskiviikkona herättiin aamulla aikasin ilman herätyskelloa. Käytiin jääkylmässä suihkussa herättelemässä ittemme (ois vissiin maksamalla saanut lämmintä vettä, mutta kuka nyt sellaista haluaisi...) ja tehtiin muut aamupuuhat.


Sen jälkeen suunnattiin Port Arthuriin. Edessä oli taas sama 11 kilometriä hiekkatietä, mutta se meni jo vähän sujuvammin tällä kertaa.

Saavuttiin Port Arthurin Historic Sitelle jo joskus 10 aikaan. Ostettiin liput sisään ja mentiin ensin kiertelemään sitä museo aluetta. Puol 11 ois ollut kävely touri, mutta sinne oli osallistumassa joku 30 ihmistä, joten päätettiin kierrellä aluetta ihan kaksisteen.





Port Arthuriin ilmeisesti lähetettiin joskus aikoja sitten kaikki Englantilais vangit? Eli tuolla oli vanhoja vankila rakennuksia, mielisairaala, työntekijöiden asuntoja yms. Oli tosi mielenkiintonen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!



Käytiin myös lyhyellä risteilyllä (30 min) missä nähtiin veneestä käsin niitä muita saaria. Esim. yks niistä saarista siinä lähellä on ihan vaan hautausmaa yms.



Risteilyn jälkeen käveltiin vielä loput alueesta ja palattiin takaisin autolle jatkamaan roadtrippiä. Käytiin myös kaupassa ostamassa ruoat seuraavalle 4 päivälle.

Suunnattiin Orfordiin päin ja majoituittiin yöski ilmaiseen Mayfield Bay camping alueelle. Päätettiin, että yritetään joka toinen yö nukkua ilmaisessa ja joka toinen maksullisessa camping alueella. Yleensä ilmaisissa on ainakin vessat mutta ei melkeen koskaan suihkua. Maksulliset sitten vaihtelee ihan pelkästä vessasta kaikkiin mukavuuksiin (suihkut, yleinen keittiö, pyykkitupa yms.)

Torstaina jatkettiin taas matkaa ja suunnattiin Coles Bayhin. Matkalla pysähdyttiin taas muutamalla nähtävyydellä mm. Spiky Bridge haha. Kiehtovaa...


Coles Bayn informatio keskusksesta ostettiin se 8 viikon National Park passi, koska tosiaan vaikka vaan ajaisit kansallis puiston läpi täällä niin käytännössä sun kuuluu maksaa siitä. Eli toi passi oikeuttaa meidät ajamaan ja nukkumaan kansallispuistoissa 8 viikon ajan rajattomasti. Se passi makso 60 dollaria. Ja yleensä päivä passit maksaa 20-25 dollaria, joten ihan hyvä diili.

Lisäksi maksettiin 16 dollaria siitä, että vietettiin yö leirintymisalueella. Eli kansallispuistoissa nukkuessa tarvii olla sekä se passi, ja sitten maksaa erikseen leiriintymisalueesta. Osasinkohan selittää ymmärrettävästi?

Ennen leiriintymistä ajettiin siellä kansallispuiston sisällä Wineglass Bay lookoutin parkkipaikalle. Parkkipaikal tapasin mun uuden parhaan kaverin, villi wallabyn <3 Se oli tosi ystävällinen ja anto mun silittää sitä ja oli ihana.


Sen jälkeen edessä oli noin 7 kilometrin kävely sinne look outille. Toki noi tollaset lookoutit on aina aika korkealla, eli kipuamista oli taas edessä. Meillä meni varmaan joku 45 minuuttia kävellä huipulle. Näkymät huipulta oli kyllä tosi kauniit ja oli ehdottomasti vaivansa arvoinen!



Alastulo oli taas paljon helpompi ja käveltiin se noin puolessa tunnissa. Sen jälkeen ajettiin jollekkin majakalle ja käveltiin se ympäri.



Sen jälkeen käytiin vielä Sleepy Bayllä käppäilemässä jonka jälkeen mentiin Coles Bayn leiriintymisalueelle tekemään illallista.