Mulla on mieli muuttunut aika radikaalisti tän Working Holidayn suhteen. Tänne tultua olin sitä mieltä, että en halua ikinä lähteä Australiasta. Olin ihan varma, että hommaan sen toisen vuoden viisumin ja oon täällä 2 vuotta ja sen jälkeen ehkä vielä vuoden Uudessa-Seelannissa. Kaikille ketä tapasin täällä sanoin, että en halua ikinä lähteä Australiasta.
Lisäksi alkaa toi rinkasta eläminen vähän (no okei, aika paljon) resaamaan kanssa ja se, että ei oikeen kotiudu mihinkään, kun jatkuvasti vaihtaa paikkaa.
Muo stressas ihan hirveästi se toisen vuoden viisumin saaminen ja ylipäätään töiden tekeminen täällä Australiassa. Koko ajan stressasin siitä ja etenkin Ben sai kuunnella mun stressiä asiasta.
Tasmaniassa ollessa yksi päivä kuunnellessa mun ja mun veljen treenimusiikkia listaa spotifystä, iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä täällä. Kaipasin takaisin mun salille ja street workout treeneihin. Yksinään tollanen ajatushan ei nyt toki tarkoita mitään ja eihän sitä nyt matkustamista jonkun salin tai koti-ikävän takia lopeteta. Todellakaan. Mutta se oli jotenkin herätys mun koko ajatusmaailmaan.
Aloin miettimään tätä koko working holiday asiaa syvällisemmin. Todellisuushan on se, että mä vihaan töiden etsimistä. Lisäksi vihaan sitä ekaa 1-2 kuukautta töissä, millon oot uus ja ihan pihalla ja et osaa mitään. Ja täällä Australiassa kaikki työ mitä tulisin tekemään, ois just noita lyhyitä työsuhteita. Mikä tarkottaa sitä, että jatkuvasti etin uutta työtä ja jatkuvasti opettelen uutta työtä ja oon ihan pihalla. Aloin miettimään, että onko se oikeasti sitä mitä haluan.
Toki joo, onhan se HOLIDAY osuus siitä viisumista ihan huippua! Mutta se Working osuus täällä Australiassa ei kyllä nappaa yhtään. Ainoa työ mistä voin oikeasti sanoa NAUTTIVANI, on ollut työ mitä tein mun porukoille Suomessa. Joka päivä siinä työssä oli erilaista ja vaikka välillä painettiin työtä aamusta yöhön, niin välillä oli päiviä, kun töitä tehtiin vaan pari tuntia. Vapaata järjestetään pyytämällä ja työkaverit maailman parhaita, koska kyseessä on oma perhe. Plus tietysti meidän mahtava ulkopuolinen työntekijä Jimi! Ben on myös saanut kuunnella mun höpinöitä porukoille työskentelemisestä ja se kuulemma kuulee selkeesti miten paljon oikeesti tykkään siitä työstä.
Joten aloin miettimään, että miksi ihmeessä mä tekisin jotain paska työtä täällä, mistä en nauti, kun voin tehdä työtä Suomessa, mistä oikeasti nautin. Australiaan pääsen AINA takaisin matkustamaan!
Lisäksi alkaa toi rinkasta eläminen vähän (no okei, aika paljon) resaamaan kanssa ja se, että ei oikeen kotiudu mihinkään, kun jatkuvasti vaihtaa paikkaa.
Oon myös huomannut, miten mulle ei oikeen sovi se, että näkee lyhyessä ajassa paljon kaikkea upeeta. Koska Tasmaniassa vaikka oli tosi ihanaa ja upeeta, en osannut arvostaa kaikkea ihan 100 %, koska olin niin tottunut näkemään uutta ja jännää niin paljon niin lyhyen ajan sisällä.
Joten uskon, että ite osaan arvostaa matkustamista paljon enemmän, jos mun elämä ei oo pelkkää matkustamista.
Ja yksi jättimäinen bonus puoli porukoille työskentelemisessä on myös se, että lomaa saa varmasti helpommin kun ulkopuoliselta työnajantajalta. Pystyisin hyvin tehdä pitkiä viikonloppuja Euroopassa silloin tällöin ja viikon pari jossain pidemmällä tms. Ei mun matkustaminen lopu, vaikka palaisin Suomeen.
Tarkotus oli tulla tänne kokeilemaan, miten reppureissaaminen ja koko Working Holiday juttu sopii mulle ja se on nyt koettu. Ja en oikeen koe sen olevan mun juttu. Vaikka enhän mä varsinaisesti ole vielä töitä täällä tehnyt, aupparin hommia ja viikonloppua formuloissa lukuunottamatta, mutta silti. Kun kuuntelen muiden tarinoita ja täyttelen työhakemuksia yms. niin ei se vaan oikeen nappaa. Eli en todellakaan koe olevani mitenkään luovuttaja, vaikka en koko viisumiani meinaakkaan hyödyntää.
Joten tällä hetkellä mun suunnitelma on tosiaan seuraava: lennän keskiviikkona Sydneyn. Oon ettinyt sieltä töitä, mutta mitä enemmän mä mietin tätä asiaa, sitä vähemmän motivaatiota mulla on etsiä töitä. Joten todennäköisesti oon Sydneyssä 1-2 viikkoa ja tuun sen jälkeen Suomeen.
Mun viisumi umpeutuu Australiaan tammikuussa, joten ennen sitä tuun ehdottomasti matkustamaan ton itärannikon kokonaan ja tekemään muut haaveilemani asiat. Mutta siinä ei mene kun ehkä 6-8 viikkoa. Joten voi olla, että tuun tekemään vaan sen. En stressaa siitä vielä, katson sitten Suomessa miltä tuntuu. Jos tulee sellanen fiilis, että haluan vielä kokeilla työntekoa Ausseissa, niin tulen sitten syyskuussa takaisin ja mulla on se noin 4,5 kuukautta aikaa olla täällä. Ja tosiaan aina on se vaihtoehto, että teen vuoden Uudessa- Seelannissa.
Mutta nyt viimeisen viikon verran oon oikeesti miettinyt tätä asiaa ihan huolella ja käynyt eri näkökulmia läpi eri ihmisten kanssa ja kyllä mulla alkaa olee sellanen olo, että tää Working Holiday ei oo muo varten. Se holiday osuus on ehdottomasti se mun juttu, ei se working osuus.
Toki ne jotka oikeesti tuntee mut, tietää et mun mieli muuttuu nopeasti, mutta en ikinä tee isoja päätöksiä ilman, että oikeesti punnitsen kaikkia vaihtoehtoja. Ja mä oon nuori, joten nyt jos koska on aika muuttaa mieltä, kokeilla uusia asioita ja tehdä mitä tuntuu hyvältä. Katua ei saa.
Mutta tällä hetkellä tää päätös tuntuu oikealta ja että paino on nostettu hartioilta. En ois ikinä uskonut oikeesti haluavani palata takaisin Suomeen. Mutta luulen että osa syy siihen, miksi en oo ollut ihan 100 % onnellinen Suomessa, on ollut mun pakottava halu kokea siipiäni ulkomailla. Eli en oo edes halunnut nauttia Suomesta. Ja nyt oon kokenut sen jo 15 kk + 3 kk ja nyt alkaa iskemään sellanen fiilis, että oon valmis. En oo missään nimessä valmis lopettamaan matkustamista, mutta eihän sitä kukaan multa vaadikkaan. Matkustaminen tulee aina olemaan osa mun elämää, mutta en halua sen olevan enää se AINOA osa elämää.
Ben on auttanut muo tosi paljon tän asian kanssa ja on ihana miten helppo sille on puhua. Se kuunteli ja tuki muo, kun sille stressasin siitä miten pystyn jäämään ausseihin mahdollisimman pitkäksi aikaa, mutta nyt se myös kuuntelee ja tukee muo, kun teinkin päätöksen palata Suomeen. Ja jopa se sanoo, että mä vaikutan paljon varmemmalta ja tyytyväisemmältä tähän päätökseen.
Lisäks se on matkustanut niin paljon ympäri maailmaa ja etenkin eurooppaa, joten se on saanut mut näkemään miten paljon nähtävää on myös Australian ulkopuolella. Ja ihan lähellä Suomea. Niin paljon on mulla vielä näkemättä Euroopassakin!
Oon tällä hetkellä oikeestaan aika innoissani mun koko elämästä. Oon oikeesti iloinen, että oon todennäköisesti Suomessa parin viikon kuluttua. Pääsen näkemään porukat ja kaverit, pääsen takaisin salille ja Street Workout treeneihin (Mikko jos luet tätä, noloa myöntää, mutta kaikeista puheista huolimatta on treeni jäänyt vähän vähille täällä, eli saat juoksuttaa muo kahta kauheammin, kun tuun takas!), pääsen takas töihin mistä tykkään, saan karkkia ruokaa mistä tykkään, yms. Kerään taas rahaa 4-6 kuukautta ja tuun sen jälkeen kiertämään Australian itärannikon, mistä oon haaveillut ikuisuuden. Sen jälkeen takaisin Suomeen töihin ja kuka tietää mihin matkustan sen jälkeen!
Huhhuh, tulipahan kilometri postaus! Aikamoinen muutos ajatusmaailmassa, mutta mulla on oikeesti tosi hyvä mieli tästä päätöksestä!
