Melbourne!!

Huhhuh! Pääsin turvallisesti ausseihin. Pitää nyt nopeasti päivittää kuulumiset, mutta oon tosiaan aivan poikki, eli pahoittelen jos teksti on epäselvää. Varotus: kilometri postaus.

Helsinki-Vantaalta lento Hong Kongiin starttasi kello 2340. Äiti ja iskä heitti mut lentokentälle ja hyvästeli ennen turvatarkastusta. Olihan se tosi haikeeta, ollaan kuitenkin asuttu ja tehty töitä niin tiivisti yhdessä viimeset 7 kuukautta. Mutta aika menee tosi nopeesti ja kohta taas nähdään!

Helsinki-Hong Kong lento kesti vähän alle 10 tuntia ja mä nukuin koko lennon. Olin varannut mulle vähän ”paremman” paikan eli economy comfortin ekasta rivistä heti business luokan jälkeen. Eli se oli vähän kun exit paikka, paljon jalkatilaa ja edessä seinä. Eli kukaan ei voinu kallistaa itseään mun syliin.

Käytävän toisella puolella mun vieressä istu joku suomalainen business mies (varmaa joku 45 v). Sen kanssa vaihdettii muutama sananen lennon alussa ja se heti silloin kutsu mut kanssaan ykkösluokan loungeen Hong Kongin kentällä. Vähän ehkä mietin, että mitähän taka-ajatuksia sillä on, mut päätin katsoa miten tilanne etenee ja olla varuillaan. Kaikki meni onneks oikein hyvin ja mitään ei yrittäny.

Hong Kongin kentälle kun päästiin, seurasin tätä miestä sitten läpi passin tarkastuksen ja suoraan sinne ykkös luokan loungeen. Sille firma on maksanut pääsyn sinne ja saa ottaa vieraan mukaan, tällä kertaa se oli minä. Ja tosiaan toi oli Cathay Pacificin lounge ja Hong Kong on niiden ykköspaikka, joten tuolla ne oli panostanut siihen ihan mielettömästi.

Täytyy kyllä sanoa, etttä ihan mieletön kokemus! Ihana rauha siellä istuskella ja kaikki juomat ja ruoat on ilmasia. Mä söin ihan sikana. Kävin sekä seisovassa pöydässä, että ala cartessa hahaha.

Pari tuntia siellä istuttii ja sitte päätettii siirtyä uuteen loungeen lähemmäs meijän portteja. Se siis lensi Taiwaniin, ettei oltu edes samalla jatkolennolla.

Lähempänä portteja oli ”vaan” business luokan lounge. Dääm. Hahha. Tosiaan erona se, että ykkösluokassa tarjoilijat tuo sulle ruoan nenän eteen ja business luokassa kaikki piti hakea ite. Muuten sama periaate, rauhallista ja ilmasta.

Tän miehen lento lähti puolisen tuntia muo ennen, mut sain jäädä ittekseni sinne loungeen vielä istumaan.

Joku vartti ennen boardingia käppäilin omalle portille jonottelemaan. Toka lento meni vähän hitaammin, kun eka, koska en saanu nukuttua. Kattelin pari leffaa, kuuntelin musiikkia yms.

Hauska juttu: oon pienestä pitäen aina haaveillu, että mun viereen istuin koneessa joku hyvännäkönen nuori mies. No tällä lennolla tää haave vihdoin toteutu ja mitä tekee Laura? No ei sano sanaakaan, ennen kun 10 minuuttia ennen laskeutumista. Ja tosiaan tää nuori italia/argentiinalais mies on ihan samalla viisumilla tulossa tänne ja rakastaa matkustamista ja oli mukava ja hyvännäkönen (näyttä iha salkkareiden Jiriltä) ja huoh. Mutta tää romanssi jäi tosiaan aika lyhyeen, kun lentokentällä sen jo heti kadotin. Dääm.

Tullissa piti jonottaa jonkun aikaa, mutta muuten meni kaikki ihan näpsäkästi. En tajuu miks kaikki aina panikoi ausseihin tuloa. Multa ei ees kysytty mitään siinä passin tarkastuksessa. Otettiin se mun maahantulolappu ja passi ja sanottiin ”Thank you Laura” ja pääsin hakemaan rinkkani. Rinkka löyty heti ja nopeesti pääsin uloskin maasta.

Tässä kohtaa sitte tää ”kaikki menee liian hyvin” kostautu ja mun suffle ei meinannu tulla perille ollenkaan. Varmaan tunnin venasin sitä, kunnes se tuli. Sitte ku pääsin hotellille, niin eihän täällä niin aikasin mulle mtn huonetta ole, joten ei muuta ku kamat säilöön, vessaan ”pesulle” ja ulos käppäilemään.

Tosiaan mulla ei ollu karttaa eikä nettiä, joten ihan vaan käppäilin johonkin. Ensimmäisenä mielessä oli ruoka ja heti ekaan subariin pysähdyin syömään. Sieltä sitte lähdin vaa käppäilemään, onneks tääl on sellasia karttoja ympäri kaupunkia, niin päätin niiden avulla suunnistaa joen lähelle. 

Jokea pitkin sitte käppäilin jonkun aikaa ja aloin seurata valtavaa ihmismassaa. Lopulta tajusin, että ne on kaikki menossa Australia Openiin (tennis turnaus). Kävin kiertää vähän sitä aluetta, mihin pääsi ilmaseks ja lopulta käännyin vastavirtaan ja takaisin kaupunkiin päin.

Ihan sattumalta pääsin Federation Squarelle, missä sitten istuskelin vähän aikaa ja nautin ilmaisesta wifistä. Siellä oli myös turisti info, mistä kävin hakemassa esitteitä ja varaamassa Great Ocean Road tourin torstaille. 

Siitä jatkoin käppäilyä taas eteenpäin ja päädyin näkemään vähän noita street art katuja. Niitä on ilmeisesti enemmänkin täällä. Aika hauskoja!

Lopulta 2,5 tunnin käppäilyn jälkeen päätin tulla hotelille odottamaan aulaan mun huonetta. Lopulta sen sain ja pääsin suihkuun ja pika päikkäreille. Äsken kävin kaupassa ja hakemassa paikallisen sim kortin. Nyt kun saan tän kirjoitettua, ajattelin alkaa nukkumaan!

Oon jotenkin tänään jo ehtinyt rakastumaan Melbourneen ihan täysin. Tää arkkitehtuuri ja kaikki on kyllä tosi nättiä ja kadut on selkeitä ja siistejä. Kallistahan täällä on, mutta se oli odotettavissakin. Sillon kun kävin Sydneyssä, ei se mulle samanlaisia fiiliksiä aiheuttanut. Kivahan sekin oli, mut tää on jotenkin ihana! Voi olla, että en tällä viikolla ehdi kaikkea haluamaani nähdä ja tuunkin Uudesta Seelannista takaisin tänne. Saa nähdä!

Huhhuh, tulipas pitkää tekstiä! Nyt tää super väsynyt matkustaja menee nukkumaan! Hyvää yötä <3